Vaikka piinaava maailmantuska raastaa sydäntäni usein, niin toisinaan olen saanut nähdä planeettamme toisen, kauniimman puolen. Silloin lepään noissa pienissä, katoavissa valaistumisen hetkissä.
Although haunting world`s pain is often rackig my heart, sometimes I have also received witness our planets another, more beautiful part. When that happen I rest in those little transient moments of enlightenment.
Teimme tyttären ja koiran kanssa pyöräretken kotikaupunkimme kulttuurimaisemiin. Aika pysähtyi. Tytär sai kulkea paljain jaloin ja hänen loppumaton kiinnostus keppejä kohtaan jalostui kepeillä soittamiseen.
With daughter and dog we made a bike trip at our home towns cultural landscape. Time stood still. Daughter got to walk with barefoot and her endless intrest towards sticks was refined into the playing music with they.
Loppuun ei niin kummoisia kuvia maisemista. Riukuaitauksessa pidetään highlander karjaa maisemanhoitajana, mutta vielä sitä ei näkynyt.
At the end not so fine photos of the landscape. At the traditional stockyard they used to keep highlander cattle, but yet there was none.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti