Lapikkaat

Haaveilen matkustaa Lappiin.

Talomme ympärillä pyörii kaikennäköistä laitetta, jolla ympäröivää luontoa kontrolloidaan.  Tämä lehti-imuri piti kammottavaa meteliä.

  

 Koska tällä hetkellä matka Lappiin ei ole mahdollista, niin lievitin erämaan kaipuutani ostamalla tyttärelle lapikkaat.

 

Kuvauspäivänä alkoi sataa, joten pakenimme sadetta kirjakauppaan.

 Lapissa kaikki kukkii nopeasti
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin
tuon usein tuntenut oon raskahasti
kun katson kansan tämän vaiheisiin
 
Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolla
ja suuri surkastua alhaiseen
miks meillä niin on monta mielipuolta
ja vähän käyttäjiä kanteleen
 
Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, miestä toiveen tosiaan
miest aatteen, tunteen miestä kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa
 
Muualla tulta säihkyy harmaahapset
vanhoissa hehkuu hengen aurinko
meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo
 
Ja minä itse, miksi näitä mietin
se merkki varhaisen on vanhuuden
miks seuraa käskyä en veren vietin
vaan kansain kohtaloita huokailen
 
On vastaus vain yksi: lapin suvi
sit' aatellessa mun mielein apeutuu
on lyhyt lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu
 
Mut pitkä vain on talven valta, hetken
tääl' aatteet levähtää kuin lennostaan
kun taas ne alkaa tuon aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen lapinmaan
 
Oi, valkolinnut, te vieraat lapin kesän
te suuret aatteet, mä teitä tervehdän
oi, tänne jääkää tänne tehden pesän
jos muutattekin maihin etelän
 
Oi, oppi ottakaatte joutsenista
ne lähtee syksyin, mut palaa keväisin
on meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin
 
Havisten halki ilman lentäkäätte
tekoja luokaa, maita valaiskaa
kun talven poistuneen te täältä näätte
ma rukoilen, ma pyydän, oi palatkaa

Kotikaupunkimme syksyisiä tunnelmia. Ei vedä vertoja Lapin ruskalle...

Vesitorni

Kuun alussa kävimme eräänä sunnuntaina kävelyllä vesitornilla.

Ensin kävimme läheisen koulun pihalla leikkimässä.

Vesitorni sijaitsee korkean mäen päällä ja tyttärestä oli mukava leikkiä koiran kanssa ympäröivillä kallioilla.

Alas mäeltä laskeuduttuamme tapasimme tämän upean jo elonsa lopputaipaleella olevan auringonkukan. Tytär jutteli auringonkukalle pitkään.

Päärynä.

Hiljaisen talven lapsi

Flunssasta alkanut sairasteluni on johtanut hengitystieongelmiin, joiden vuoksi olen edelleen melkein vuodelevossa. On ollut aikaa miettiä elämää ja tehdä parannuksia siihen. 

Satuin katsomaan Yle Areenasta dokumentin Uusi Kino: Hiljaisen talven lapsi ja olin sanaton sen edessä. Kuinka tuon tytön elämä muistutti omaani ollessani samanikäinen kuin hän tuossa dokumentissa. Alla sumeita kuvia niistä ajoista.

Koirien kanssa ulkoilua.

Ja ikkunasta ulos katselua. Oli kyllä hyvät näköalat.

Eläimet täyttivät sitä tyhjyyttä, joka tulee kun on vain aikaa.

Kaiken staattisuuden keskellä on aikaa luovalle työlle.

Tuon aikainen kollaasini, joka ei ole säilynyt näihin päiviin. Keskellä ylhäältä jokainen voi havainnoida kuinka paljon erilaisia lääkkeitä minulle määrättiin.

Piirustuksia noilta ajoilta:

Dokumenttia katsellessa tuli epätodellinen olo, se oli kuin omaa itseänsä olisi katsellut. Se on myös ainoa kuvaus jonka minä olen nähnyt syrjäytymisestä, joka ei pyri selittämään, parantamaan, kauhistelemaan, moralisoimaan tai muuttamaan totuutta siitä.

Elokuulta

Sairastelemme. Laitan nyt kuvia elokuulta, kun aurinko paistoi, puissa vielä lehdet ja ulkona tarkeni ilman takkia.