Hiljaisen talven lapsi

Flunssasta alkanut sairasteluni on johtanut hengitystieongelmiin, joiden vuoksi olen edelleen melkein vuodelevossa. On ollut aikaa miettiä elämää ja tehdä parannuksia siihen. 

Satuin katsomaan Yle Areenasta dokumentin Uusi Kino: Hiljaisen talven lapsi ja olin sanaton sen edessä. Kuinka tuon tytön elämä muistutti omaani ollessani samanikäinen kuin hän tuossa dokumentissa. Alla sumeita kuvia niistä ajoista.

Koirien kanssa ulkoilua.

Ja ikkunasta ulos katselua. Oli kyllä hyvät näköalat.

Eläimet täyttivät sitä tyhjyyttä, joka tulee kun on vain aikaa.

Kaiken staattisuuden keskellä on aikaa luovalle työlle.

Tuon aikainen kollaasini, joka ei ole säilynyt näihin päiviin. Keskellä ylhäältä jokainen voi havainnoida kuinka paljon erilaisia lääkkeitä minulle määrättiin.

Piirustuksia noilta ajoilta:

Dokumenttia katsellessa tuli epätodellinen olo, se oli kuin omaa itseänsä olisi katsellut. Se on myös ainoa kuvaus jonka minä olen nähnyt syrjäytymisestä, joka ei pyri selittämään, parantamaan, kauhistelemaan, moralisoimaan tai muuttamaan totuutta siitä.